Niitä putkahtelee

Virkattuja herkkuja putkahtelee hiljalleen, nyt olen jumittunut näihin, vaikka muutakin tekemistä olisi. Onkohan se niin, että tämä tekemisen polku pitää kulkea perusteellisesti, ennenkuin pääsee tärkeämpiin puuhiin.
Tämä on johdantoa uuteen vaiheeseen ja toivottavasti näistä on lapsenlapsille iloa, ainakin tekemisestä on ollut iloa itselle. Lankoja tulee nyt ostettua herkkujen mukaan :)

Kehykset kuvissa ovat sitten se seuraava vaihe, joka edessä odottaa, sillä näyttelyjä pukkaa monenlaista. 

Hieman kyllä tahtoo mielenrauha järkkyä, että ehtineekö ne asiat hoitaa, joita on itselle kasannut.

Jospa sitä jotain herkkua ehtii vääntää, kun odottelee taulujen kuivumista, näin ainakin suunnittelen :)

ps.
Piti tulla vielä kirjoittamaan vastaanotosta, jonka nämä herkut saivat lapsilta. Oli niin ihana seurata, kun kuusi vuotias isoveli tarjoili pikkusiskolleen leivonnaisia. Kotelias tarjoilija kysyi, minkälaisen koristelun haluaan leivonnaisen päälle. Siitä sitten sain ajatuksen, että voisihan niitä koristeita tehdä ihan erikseen, jotta lapset voisivat osallistua pienellä panoksella "leivontaan".

Käytiin sitten illalla marketissa, jossa huomasin, että lapsille oli tarjolla sellaisia muovisia herkkupaketteja, ihan edulliseen hintaan, mutta kyllä ne oli oikeastaan aika surkean näköisiä, halpoja kuitenkin. Tunsin jonkinlaista hyvää mieltä näistä omista luomuksista, jotka ovat ihan oikean kokosia ja ihania käsitellä, ei sellaista pientä muovirojua, joka vain täyttää leikkihuoneet.

Kuusi vuotiaan kanssa suunniteltiin myös jotain ruokapuoltakin, haluaisi pitsoja ja sämpylöitä ja vaikka paistettuja munia, voisi vaikka itsekin valmistaa jotain. Marketista sitten valittiin lankaakin, joka antaisi lisä väriä leivonnaisiin.

On se hyvä tunne, kun voi tuottaa iloa, vaikka vain näiden virkattujen muodossa :)