Se ei soi !

Aloitin perjantaina puhelin projektin, tuunaan siis puhelimia. Ne on kylläkin käytöstä poistettuja ja piuhatkin katkaisen, joten...

Tässä on ensimmäinen, jota en saanut kunnolla kuvattua ja hätiköiden nyt sitten postaan.
Hätiköiden tehty, hätiköiden postattu.

Seitsemän on odottamassa ja näiden lisäksi vielä ystävä lupasi kaksi, oli oikein minua varten kirppikseltä hankkinut.
Kyllä nyt kelpaa projektia viedä eteenpäin.

Kunhan saan useamman valmiiksi, niin otan sitten niistä yhteiskuvaa, edestä ja takaa, toivostavasti paremmalla onnella.

Suolan kasvatusta

Viikonloppuna ystäväni kysyi, että olenko kokeillut kasvattaa huurretta merisuolan avulla lasin pintaan.

Kuulosti hauskalta kokeilulta, joten kun poikkesin kauppaan, niin ostinpa paketin karkeaa merisuolaa.
Kotiin päästyä etsin sopivaa lasiastiaa ja löysin parin korkeaa lasimaljakkoa, toiseen teen tämän kokeen.

Maljakko on n.12cm halkaisijaltaan ja n.28cm korkea, pohjalle laitoin 2cm karkeaa merisuolaa ja vettä sen verran, että peittyivät. Tuikun laitoin keskelle vaasia ja tuli tuikkuun.

Ensimmäisenä iltana tuikku paloi ihan loppuun ja huurretta alkoi melko pian ilmestymään.
Poltin ensimmäisenä iltana yhden tuikun loppuun ja jonkin aikaa toista.

Sunnuntaina poltin useampaakin, mutta eivät palaneet enään hyvin, vaan sammuivat melko pian.
Vaihdoin tilalle muovikuorisen kynttilän, jota nyt aamulla poltin. Se palaa hyvin ja huurre nousee nopsaan. Kynttilä on suurempi kuin tuikku, paloaikaa enemmän ja palaa tasaiseti kauttaaltaan.
Tällä hetkellä on jo 8cm, mutta eihän se niin kaunista ole kuin ikkunaan syntyvät jääkiteet, hauska kokeilu kuitenkin.

Ystävälläni on huurre tullut jo ulos laakeasta maljakosta ja laskeutuu maljakon ulkoreunoja alaspäin.

Vettä olen välillä lisännyt ja kun vesi on vahingossa mennyt maljakon reunan sisäpuolelle, niin huurre pyyhkiytyy pois, mutta sitä näkyy tulevan uutta tilalle.
Vettä voisi käyttää varmaankiin koristeluun ja elävöittämään pintaa.

Hauskaa ja opettavaista "suolan kasvatusta"

ps. voisiko olla keuhkoille hyväksi, kun on niitä suolahuoneitakin

Nyt iso luuta lakaisemaan...

nimittäin tämä blogi on siivouksen tarpeessa.

Huomaan, että moni blogi on hiljentynyt tai aivan tyystin kadonnut.
Omakin on viettänyt hiljaiseloa tosi pitkään, mutta en ole halunnut laittaa vielä hanskoja naulaan. Elämässä mennään eteenpäin, asiat muuttuvat ja niiden tärkeys asettuu erilaisiin järjestyksiin.

Mistähän tämän siivouksen nyt sitten aloittaisi, ainakin ne kadonneet olisi syytä noukkia pois, laittaa sisustusblogit, käsityöblogit, ym. omiinsa, ehkä jotain uutta blogia lisäksi.

Nyt tämä mummeli tarvii piristysruiskeen ja vahvan sellaisen.

Kuin kaksi marjaa

Nyt on tällainen ihanuus mökillä, sininen huussi.
Olen niin onnellinen, kun vihdoinkin monen vuoden odotuksen jälkeen sain sen kunnostettua.
Muuten oli hyvässä kunnossa, mutta niin ikävän värinen.

Kaksi osainen ja ovinen. On pyttyosasto ja pesupaikka. Se vesisäiliö puuttuu, mutta sellainenkin on jo olemassa. Nyt on mökkeilykausi jo melkein ohi, joten loppusilaus jäänee ensi kevääseen.

Ikkunalliset ovet avautuvat järvelle, siinä istuessa voi vaikka ihailla joutsenten sulokasta etenemistä tai lokkien liitoa sinisellä taivaalla. Voi jättää ovet auki ja hengittää keuhkot täyteen aamukasteen raikasta syysilmaa.

Värit ovat samoja mitä rannan pikkumökissä, joka sekin valmistui kesällä. Ovat nyt kuin kaksi marjaa, huussi ja pikkumökki, ainakin värien suhteen.

Pikkumökki on nimensä mukaan pikkuinen. Ovi, kaksi ikkunaa, kamina, pari tuolia ja sänky. Jonkinlainen pöytätaso ja laatikosta on suunnitelmissa.

Kamiina ei ole vielä paikoillaan, sillä seinien suojaksi tulee lasimosaiikki.
Tilassa on yksi varsinainen sänky, mökissä voi oleskella omassa rauhassaan, lueskella ja kuunnella järveltä kantautuvia ääniä.

 

Omatekoista saippuaa

Tänään sitten koitti päivä, jolloin sain kaapin kätköistä ensimmäiset omat saippuat.
Neljä viikkoa saippuapalat olivat keittiön yläkaapissa, pimeässä, oven ollessa hieman raollaan, jotta ilmanvaihto pelas.

Kesäkuun alussa olin pienellä kurssilla ja siellä teimme kahta erilaista saippuaa. Toinen oli kamomilla saippua ja toiseen käytin merilevää ja mausteita, antamaan tuoksua.

 

Tähän vihreään merileväsaippuaan tuli hieman kardemummaa. 

Saippuaseos kaadettiin maitopurkkeihin ja seuraavana päivänä palastelin ja sitten kuukaudeksi tekeentymään.

Palasia tuli kummastakin seitsemän, joten nämä kyllä riittää oman käyttöön pitkäksi aikaa.
Pakkasin sellofaaniin ja paketit laitoin laatikkoon.
En tiedä onko oikea tapa, mutta jos joku osaisi neuvoa.

Saippuan teko oli ihan hauskaa puuhaa ja heti tuli hankittua rasvoja, öljyä, lipeää, vaaka, sauvasekotin ja kaikkea muutakin tarpeellista.
Eilen sitten tehtiin lisää saippuaa.
Olin uuttanut ja keittänyt mustaherukan lehtiä sekä kuivannut kuusenkerkkää. Kahviakin, kookoshiutaleitten kanssa kokeiltiin.
Kuukauden päästä sitten voi näitä uusia hypistellä ja nuuskutella, oisko tuoksua tullut.

Keinotekoisia hajusteita ei ole tarkoitus käyttää ja sitä varten on ruusun kukkia kuivatuksessa. Ruusuvesi olisi tarkoitus tehdä, siinä voisi olla enemmän tuoksua, kuin näissä kuivajutuissa.