Sininen menopeli

Sain ystävältäni lahjoituksena hänen tekemänsä, sinisen, neulein päällystetyn polkupyörän.
Pyörällä ei voi ajaa ja vaikka voisikin, niin se on tarkoitettu katseltavaksi ja hyvän mielen tuojaksi.

Poika ja pyörä.

Pyörä on tehty viime kesän Taiteiden yöhön, jossa se herätti ansaittua huomiota. Se on kokonaan yhden ihmisen uutteran työn aikaansaannos.

Pyörä on tosiaan neuleiden peitossa kauttaaltaan, ketjuista kuljetuskoriin asti.

Arvelenpa, että tuota pyöränpalttoota on mietitty tarkaan.
Olen joskus miettinyt jotain samankaltaista, mutta pelkistetympää pyörän somistetta.

Nyt tämä komeus ilahduttaa kesäpihaa ja talvella se saa suojaisan sopen.
Ehkäpä se ei ensi kesänä enään yksinään uneksi sinisiä ajatuksia ja murehdi pimeneviä iltoja.

Huh-huh, siinä hujahti monta kuukautta

Mutta täältä sitä kömmitään esiin.

Tämä seuraava virkkaus ja siitä muotoutunut "killutin" koristeeksi on kylläkin jo pääsiäisen aikainen tekele.

Jäin haikailemaan sen ison ympyrän perään, josta koira repi liinan.

Siis tämän, jonka tein mökillä pääsiäisenä 2012.

Tuumasta toimeen ja pääsiäisenä uusi liina työn alle. Mutta, kuinkas kävikään, ei tullut yhtä isoa vaan kaksi pientä nykeröä.

Tämä toinen pääsi kehikkoon, on kuitenkin niin pieni, että saa tuossa keittiön ikkunassa siivilöidä valoa.

Kehikon tein rautalankakiepistä, päällystin vihreällä villalangalla. On tuollainen kuhmurainen tuo minun kehikko, johon solmin liinan tasaisin välein.

Liinassa ei oikeastaan ole puuta eikä häntää, sävelsin kuviota sitä mukaa kun kierroksia tuli ja eihän siitä tullut sitten kummosta.
Tuon revityn liinan tein erilailla, mietin kuviota hieman enemmän ja jälki on myös mieleisempää.

Onhan minulla ne rautavanteet tallella, joten, kun virkkaus into pulpahtaa, niin tiedän mihin sen suuntaan.

Muuten, kaikille teille, jotka tänne vielä löydätte HYVÄÄ KESÄN JATKOA, LÄMPÖÄ JA AURINKOA!