Altered book, se ensimmäinen

Kaivoin kaappien kätköistä tämän ensimmäiseni, jota on nyt hauska selailla. Sivuja ei monta ole, vain seitsemän aukeamaa, kooltaankin pieni ja kaponen, sellainen käteen sopiva.

Muistelen, että tätä oli tosi hauska tehdä.

 Ensin revin sivuja, liimasin sivuja, väritin sivuja ja revin vielä sivujen reunoja.

Ilman mitään punaistalankaa annoin tunteen viedä, liimailin lehdistä leikattuja kuvia, piirsin ja väritin.

Villalangalla ompelin reunoja, vahvistin kuvien ääriviivoja mustalla tussilla.

Samalla tussilla kirjoittelin tekstejä, ihan mitä mieleen pälkähti, liiemmin aivoja rasittamatta.

Siinä ne sivut, sivut jotka putkahtivat joutuisaan vanhan kirjan täytteeksi.
Olenpa pannut sellaisen asian merkille, että mitä enemmän ajattelen tekemistä, niin sen vaikeammaksi toteutus menee.
Eihän tuossa kirjasessa mitään järkeä ole, mutta sitä on hauska katsella ja se mitä sen tekeminen on antanut, mielenrauhaa, se merkitsee paljon.

Tämäkin piti kokeilla

Siis tämä sytykeruusu. Näitä näkyy moni bloggaaja tehneen, mutta itse kuljen aina jälkijunassa.

Sattui olemaan vihreä munakenno ja päätin kokeilla miten se käy. Oikeastaan tuon ruusun voi koota miten tahtoo, kunhan jotenkin sen ensimmäisen kastamisen pysyy kasassa. Voishan sitä hieman vahvistaa ensin tiputtamalla steariinilientä kukan sisuksiin.

Tikulla tiputin tuota lientä "terälehdille", siitä nuo valkoiset läiskät. Punertava sävy tulee punajuuriliemestä, jossa noita toppasin ensin, ennenkuin kastoin steariiniin. Kastelin pari kertaa ja sitten vielä pyöritin punajuuressa.

Katsotaan nyt miten syttyy takkapuut, jos hyvin toimivat, niin voishan noita lahjapakettiin kääriä. Täytyy vain nuo värijutut miettiä, että sais muutakin kuin harmaata ja tummahkoa vihreää, keltainenkin taitaa mennä aika äklön väriseksi.

Sukkapajan tuotoksia

Sukkia ei ole pahemmin tullut tehtyä, kantapää on ollut se akilleenkantapää, johon tekohalut ovat tyssänneet.
Tänä syksynä sitten innostuin oikein kunnolla opettelemaan ja aloitin pienistä sukista, joita kudoin kolmet ja omaa kokoa yhdet.

Kun sitten tuntui, että siitä kantapäästäkin alkaa selviytymään, niin sukkia rupes syntymään. Alla niistä joitakin.

Sukat kudoin 7Veljeksestä sekä Polkasta. Netistä löysin  Novitan hyvät ohjeet sukan tekoon, jotka eteni kuvien kera vaihe vaiheelta.
Tallensin ohjeet koneelle ja sitten kudoin tuon akilleenkantapään koneen edessä.

Kuvioneuletta en hallitse, joten kuvioin nämä pitkävartiset Polkkaa apuna käyttäen. Täytyi vain keriä lankaa, jotta sai nuo kuvioraidat suhtkoht samanlaisiksi.

Tässä sitten viimeiset, jotka kudoin täällä Ukonjärven saaressa, Inarissa, kun piti sateen vuoksi tupapäiviä viettää.

Sukkapajalla puuhat jatkuu, kun jotensakin alkaa hallitseen tuon sukan teon. Nyt vain pitäis opetella pitsi- ja kuvioneule.
Kyllä tuo arkinen villasukkakin antaa haasteita monenmoisia.