Leikkiä koneella

Taidanpa tehdä torkkupeiton.

Ja koneellahan se käy näppärästi, jos sen vain saisi tulostettua.

Otetaan jostain kuvasta pala ja sitä sitten yhdistellään toisten palojen kera. Kun laitetaan neljä samanlaista palaa yhteen niin saadaan yksi isompi ruutu.

Noita pikku paloja pitää käännellä, jotta saadaan kuvio aikaiseksi. Neljästä palasta isompi pala ja näitä isoja paloja neljä yhteen, niin saadan virtuaalinen torkkupeitto.

Isoja paloja voi laittaa loputtomasti toisiinsa yhdistäen, saadaan vaikka kuinka suuri kokonaisuus.

Käännetään hieman peiton kulmaa ja kurkataan  nurjalle puolen.

Kovin on ohuenlainen, ei taida lämpöä viluiselle suoda, mutta ehkäpä toi tekijälleen jonkin asteista mielihyvää.


Olen nyt puuhaillut muita juttuja ja tämä Hössöntössö on hieman levähtänyt.
Tulin vain tuomaan pientä elonmerkkiä, että täällä viellä pihistään. Se tuo mielenkiinto siirtyy asiasta toiseen ja kaikkea ei ehdi eikä pysty tekemään.

Montaa kertaa olen miettinyt, että vuorokaudessa pitäisi olla ainakin kaksinkertainen tuntimäärä tai jos voisi kloonata itsestään useamman, tilanteen mukaan. Mielenkiintosta tekemistä on niin paljon ja pötköttäminen sohvalla ajatuksia pyöritellen, sekin olisi kivaa.
Tärkeintä se varmaan onkin tuo idea, ei niinkään toteutus tai tulos.

Siirrynkö sohvalle!

Kun lintu villasukat sai

 

Lapsella välähtää ja ajatus liikkuu liukkaasti. Sain sen tänään todeta.

Jerre kantoi  vanhan, matonkude ympyrästä tehdyn linnun raakileen eteeni. Kysäisin, että laitetaanko linnulle jalat ja kun Jerre nyökytteli innokkaasti, niin päätin sitä vähän jatkojalostaa.
Jalat syntyivät villalankaa punomalla ja muodostunut punos kiinnitettiin vatsan alle.

No, sitten kun roikottelin yks jalkaista ilmassa, niin 2,5 totesi, että - Linnulla on villasukka-,  ipana tipautti lauseen heti.

Kun molemmat jalat olivat asiallisesti paikoillaan, poika kaipaili siipiä.
Mistähän ne tähän hätään saisi ja nopeasti.
Talouspaperi sai riittää siipien virkaa hoitamaan ja hyvin ne toimivatkin. Lepattivat hauskasti, kun lintua lennätettiin ylös alas.

Lapsen mielikuvitus on rajaton.
Olisin laittanut linnulle silmätkin, mutta Jerre oli sitä mieltä, ettei silmiä, kun sillä on jo.

Lintu oli sitten välipalalla mukana ja haukkasi aina ensimmäisen palan.
Lopulta kummankin kupu oli täynnä, niin linnun kuin pojan, se tuli todettua, kun masuja kokeilin.


Hyvää viikonloppua!

Hänen olivat linnut

Altered tekniikalla kortin tein, mutta lopulta huomasin, että tauluhan se on.

Tällainen kokonaisuushan siitä tuli.

Kortista tämä lähti, mutta se vain kasvoi ja kasvoi, sai lisää pitsiä ja hörhelöä ympärilleen.
Siinä vaiheessa, kun tuntui, ettei tämä oikein korttikaan ole, laitoin sen kehyksiin. Kehykset on  puiset, mutta peitin ne pitseillä.

Pidän linnuista ja kokosin varislintuja neidolle kaveriksi, oikein opettavaista. Varislintujahan näkyy olevan montaa sorttia, tilhikin, ainakin tämän vanhan eläinkirjan mukaan, kirja on vuodelta 1947.
Kyllä sydäntä raastoi silputa kirjaa, mutta, kun sitä varten joskus sen antikvariaatista ostin. Ei ole mikään keräily kappale, ainakaan hinnan perusteella. Ajatella, jos tämä olisikin ollut jokin harvinainen opus.

Sattuu olemaan samanlainen kirja hyllyssä vuodelta 1963, mutta se on paljon laajempi painos ja kokoakin on kolme kertaa enemmän.

Gibboni seuraa neidon puuhia lehvästön suojista.
Kirjassa on vain muutamia värillisiä sivuja, tuo gibboni oli mustavalkoinen. Hieman sitä väritin, jotta sain sen paremmin esiin tuolta taustalta.

Joitakin yksityiskohtia, pitsejä ja nappeja.
Pitsit ovat viime vuoden ostoksia. Täytyy kuluttaa vanhemmasta päästä.

Pakkasmyssy

Loppiaisena sitten heräsin, kohta saapuu tosi pakkaset, eikä ole pään suojaa. Pipoja löytyy, mutta en tunne oloani niissä oikein kodikkaaksi. Nyt täytyy jonkinlainen lämmin nupin suojus tehdä.

Ja tuollainen siitä sitten tuli.

Tuon kauluri osuuden olisi voinut laittaa ihan suoraan, ilman noita käännöksiä, kun jää kuitenkin takin alle. Voihan ne ompeleet ratkoa, jos käytössä tuntuu hankalalta.
Koska nuo hiukset on aina sellaisella häkkyrällä kiinni, niin takaosan täytyy olla tilava.

Kopsasin idean täältä . Tuolla se oli tehty virkkaamalla, mutta tein omani neulomalla. Lankana käytin Seitsemää Veljestä ja kaksi lankaa rinnan, puikot 8 luokkaa.

Kokeilin tupsuakin, mutta tuli liiaksi tonttulakki mieleen. Nyt se on tällainen Punahilkka.

Eilen kävin testaamassa  lämmön pitävyyttä ja sen tuloksena laitoin siihen vuoren. Saas nähdä onko tuo tarpeeksi pitävä tuulta vasten, kun sattui olemaan tuollaista aika ohuen puoleista kangasta. Siinä on kyllä silkkiä mukana ja eikös silkki lämmitä ohuenakin. Käyttihän ne Kiinan keisaritkin sitä, eikä sielläkään aina niin lämmintä ole.

Pitsit pitkin, poikin pinoon

No niin, nyt sitten viritellään uuden vuoden puuhailuja.
Ensimmäiset ostokset tälle vuodelle ovat nämä pitsit, joita on tarkoitus käyttää erilaisiin askarteluihin. Toinen asia on sitten se, että raaskiiko käyttää, kun en osaa luopua mistään kauniista.

Jemmailen kaikenlaista, kuten esim. kiiltokuvia, niitä suorastaan rakastan.
Joskus avaan pahvirasian ja vain selailen, on kai sitä yhdenlainen hössö.

Nyt on kyllä vakaa aikomus hyödyntää tämä ostos.
On muutama juttu pyörinyt mielessä ja jos niistä aloittaisin.
Voihan näitä pitsejä lisää hankkia, kun entiset loppuvat, eivät olleet kovin hintaviakaan. Eniten tietenkin harmittaa, ettei ihan samanlaisia kuitenkaan saa.

Minussa taitaa asua pieni hamsteri.
 

Kaikki harrastukset maksavat, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Eikä tämä kuitenkaan niin hintava harrastus ole moneen muuhun verrattuna.

Ostin peräti 9 kolmen metrin nippua, siis 27m, olen aivan onnessani.

Huomaan, pienelläkin panoksella voi saavuttaa jonkin asteisen nirvanan.