Altered book, se ensimmäinen

Kaivoin kaappien kätköistä tämän ensimmäiseni, jota on nyt hauska selailla. Sivuja ei monta ole, vain seitsemän aukeamaa, kooltaankin pieni ja kaponen, sellainen käteen sopiva.

Muistelen, että tätä oli tosi hauska tehdä.

 Ensin revin sivuja, liimasin sivuja, väritin sivuja ja revin vielä sivujen reunoja.

Ilman mitään punaistalankaa annoin tunteen viedä, liimailin lehdistä leikattuja kuvia, piirsin ja väritin.

Villalangalla ompelin reunoja, vahvistin kuvien ääriviivoja mustalla tussilla.

Samalla tussilla kirjoittelin tekstejä, ihan mitä mieleen pälkähti, liiemmin aivoja rasittamatta.

Siinä ne sivut, sivut jotka putkahtivat joutuisaan vanhan kirjan täytteeksi.
Olenpa pannut sellaisen asian merkille, että mitä enemmän ajattelen tekemistä, niin sen vaikeammaksi toteutus menee.
Eihän tuossa kirjasessa mitään järkeä ole, mutta sitä on hauska katsella ja se mitä sen tekeminen on antanut, mielenrauhaa, se merkitsee paljon.

Tämäkin piti kokeilla

Siis tämä sytykeruusu. Näitä näkyy moni bloggaaja tehneen, mutta itse kuljen aina jälkijunassa.

Sattui olemaan vihreä munakenno ja päätin kokeilla miten se käy. Oikeastaan tuon ruusun voi koota miten tahtoo, kunhan jotenkin sen ensimmäisen kastamisen pysyy kasassa. Voishan sitä hieman vahvistaa ensin tiputtamalla steariinilientä kukan sisuksiin.

Tikulla tiputin tuota lientä "terälehdille", siitä nuo valkoiset läiskät. Punertava sävy tulee punajuuriliemestä, jossa noita toppasin ensin, ennenkuin kastoin steariiniin. Kastelin pari kertaa ja sitten vielä pyöritin punajuuressa.

Katsotaan nyt miten syttyy takkapuut, jos hyvin toimivat, niin voishan noita lahjapakettiin kääriä. Täytyy vain nuo värijutut miettiä, että sais muutakin kuin harmaata ja tummahkoa vihreää, keltainenkin taitaa mennä aika äklön väriseksi.

Sukkapajan tuotoksia

Sukkia ei ole pahemmin tullut tehtyä, kantapää on ollut se akilleenkantapää, johon tekohalut ovat tyssänneet.
Tänä syksynä sitten innostuin oikein kunnolla opettelemaan ja aloitin pienistä sukista, joita kudoin kolmet ja omaa kokoa yhdet.

Kun sitten tuntui, että siitä kantapäästäkin alkaa selviytymään, niin sukkia rupes syntymään. Alla niistä joitakin.

Sukat kudoin 7Veljeksestä sekä Polkasta. Netistä löysin  Novitan hyvät ohjeet sukan tekoon, jotka eteni kuvien kera vaihe vaiheelta.
Tallensin ohjeet koneelle ja sitten kudoin tuon akilleenkantapään koneen edessä.

Kuvioneuletta en hallitse, joten kuvioin nämä pitkävartiset Polkkaa apuna käyttäen. Täytyi vain keriä lankaa, jotta sai nuo kuvioraidat suhtkoht samanlaisiksi.

Tässä sitten viimeiset, jotka kudoin täällä Ukonjärven saaressa, Inarissa, kun piti sateen vuoksi tupapäiviä viettää.

Sukkapajalla puuhat jatkuu, kun jotensakin alkaa hallitseen tuon sukan teon. Nyt vain pitäis opetella pitsi- ja kuvioneule.
Kyllä tuo arkinen villasukkakin antaa haasteita monenmoisia.

Huivi se on tämäkin

Pistäydyin kaupassa ja lehtihyllyssä osui silmiini " Sukat ja lapaset", no se. Ostaahan se piti, sillä sukkia juuri opettelin neulomaan ja kantapää menossa, jospa tuosta apua.
Sukan tekemiseen ei apua, mutta sellainen kaunis hartiahuivin malli viehätti, sukka vaihtui huivin virkkuuseen. Ei ollut sopivaa puuvillalankaa, mutta Puroa löytyi. Siinä silmukoita tehdässä ajattelin, että jos tekisin sellaisen tynkämallin hartiahuivista.

Hartiahuivin mallivirkkaus ei kyllä tästä villalangasta tehden pääse oikeuksiinsa, ehkä yksi värisenä niinkin.
Virkkailin ohjeen mukaan ja huivi kapeni joka kierroksella. Jos olisin hartiahuivin tästä tehnyt, niin tuota Puroa olisi mennyt melko paljon, tähän kokoon sain upotettua alun neljä kerää.

Kun olin mieleisen leveyden saanut, niin päätin työn ja vinot sivut virkkasin yhteen koko leveydeltään.

Tämä on kait sellainen kietaisuhuivi, jonka voi pyöräyttää kaulalleen vaikka kolmin kerroin tai sitten nostaa ylös pään suojaksi. Kyllä tämä syksyllä tai keväällä toimii, mutta talvipakkasilla pitäisi olla kuitenkin tuhdimpi

 

Syys saapuu, lämmintä ylle

Syksyn viileisiin päiviin virkkailin liivin.
Sen  voisi napata ylleen, hartioita lämmittämään, kun aamukostealle pihalle laittautuu puuhastelemaan.

Tahdoin taskut, joihin saa pistettyä kaikkea tarpeellista tai voisihan sinne kädet sujauttaa, kun niitä kylmä ahdistaa..
Niistä tulikin melko pullukat, mutta antavat liiville myös hieman ilmettä. Villaliivi on sellainen avomalli, johon en minkäänlaisia napituksia enkä nauhoja laittanut.

Virkkasin kahdesta erisävyisestä Puro langasta ja näin yksinkertaiseen liiviin sai eloa.
Liivistä löytyy koko syksyn kirjo.

Herkullista dyykaten

Taiteiden yön satoa löytyi aamusella pöydältä.
Kaunis ruusukimppu ja suuri satsi banaaneja, kaikki dyykaten. Itse en kyllä moista jaksaisi, mutta nuoret, niillä viellä jalka nousee ja psyyke kestää.

Osa banaaneista on viipaloitu kuivuriin ja ruusut sulostuttavat ruokailijan pöytää.

Ensimmäiset fadot

Ei ruumiin vaan sielunravintoa, sitä on fado ja kuinka hyvin se sopiikaan hämäriin, alakuloisiin elokuun iltoihin, aaahh..,

Tämä oli sattuman kauppaa, että fadot löysin. Ajattelin helliä hieman itseäni ja suunnistin teekauppaan, mutta se oli kiinni, aukenee puolen tunnin kuluttua, ei malta odottaa.

Siirryin kohti pysäkkiä, sillä matka oli kohti kotia. Musiikkiliikkeen ovi kutsuvasti auki ihan bussipysäkin vieressä, siispä sinne.

" Voisinko olla avuksi" ja kuulin itseni sanovan - Etsin kansanmusiikkia, muttei kotimaista jos vaikka portugalilaista. Löytyihän niitä, jos vaikka kenen esittämänä, otin myyjän suositteleman kolmen levyn pakkauksen, se oli edullinen ja kuulema hyvä tutustumispaketti fadoon.

Kaksi niistä ok, mutta kolmannen nostin syrjään heti ensi kuulemana, liian "nuorekasta", pidän tuosta perinteisestä enemmän.

Fado sopii niin mainiosti juuri tälläisiin rauhallisiin, nautinnollisiin iltoihin. Suomalaiseen makuun, tarpeeksi melankoollista.

Pöllön pojat

Eilen sateli, ulos en viitsinyt , mutta töitä olis sieläkin ollut. Yrttimaani ei tahdo valmistua, ei niin millään. On täytynyt hääräillä myös muiden touhujen parissa, pihalla kuitenkin, joten olen antanut itselleni luvan ottaa välillä ihan rennosti.

Mihis tässä kiire. Kun nuo ideat kypsyy rauhassa, niin voi syntyä sellaista, mitä ei alunperin osannut ajatellakkaan.

Joten loin pöllöpesueen tenavat, välityönä,  ihan vain piristääkseni sadepäivän tunnelmaa.

Pohjana käytin vanhaa työtä, jonka olin tehnyt peilikaapin oveen. Ovi on kylläkin ihan erillinen, siis ilman kaappia.
Nyt aamulla kypsyi ajatus, mihin tämän sijoittaisin.
Koska on Juhannus viikko meneillään, niin voisin nimetä tämän "luomuksen", ja se on tättä..rättä...tääää... nimeltään...

" Juhannushuussin Pöllöt "

Taidanpa sijoittaa tämän mökille, huussiin, joko sisälle tai sitten ulos lipan alle, sateilta ja auringolta suojaan.

HYVÄÄ JUHANNUSTA TEILLE KAIKILLE!!

Iso isoäidinneliö

Tätä olen iltasella virkkaillut ja vihdoinki se on sen kokoinen, että voisin vaikka päättää tämän olevan valmis.
Mallaillin sohvalle hieman vinottain, ehkä se omaa silmää viehättää näin aselteltuna.
Tähän kahden istuttavaan ajattelin sijoittaa ja mielessä väikkyy uusi, joka voisi olla väreiltään hillitympi, vai...
No aika näyttää, tuleeko sitä lain ja minkä värisenä.

Virkkaus on hieman harvahkoa, mutta antaa peitolle kuitenkin hieman keveyttä.
Tähän upposi aika monta kerää 7Veljestä ja värit ovat sitä perusväriä, mitä pienen kylän kyläkaupasta löytyi. Pidän kuitenkin noista väreistä, vaikka aika raikuvat ovatkin.

Jos elämä on muuten harmaata, niin tästä sitä tarvittaessa löytyy antamaan sellaisen piristävän väriruiskeen, ja taas jaksaa.

Tämä on ensimmäinen peite, jonka olen saanut valmiiksi ja olen tosi tyytyväinen.
Olen useasti aloittanut sellaisten lappusten virkkauksen, mutta into on hyytynyt melko pian.
Ison neliön juju oli siinä, että ei tarvinnut tehdä kahta samanlaista väriraitaa, saattoi vaihdella värejä miten sattuu, tehdä punaista vaikka kierros ja sitten mustaa kolme.
Tätähän voi vaikka jatkaa, jos tuntuu, että on liian kapoinen tai leveä. Olin kyllä varannut vielä mustaa ja punaista, mutta tuntui hyvältä lopettaa siniseen väriraitaan, sitä voisin kyllä vielä muutaman kerroksen jatkaa, kunhan käyn kyläkaupassa.

Sininen aurinkopyörä

Huhtikuun lopulla mökillä ollessa virkkailin ilman, että olisi ollut mitään tarkoitusta työllä.
Päätin, että virkkaan niin ison ympyrän mitä langasta saan.

Kotiin tullessa mietin, mitä siitä voisi tehdä. Löysin ruoste varastostani ison ruosteisen ympyrän.
Eilen, ilmojen antaessa myöten, yhdistin nuo kaksi asiaa ja siitä tuli - Sininen aurinkopyörä-.

Mihin sen sitten ulkona sijoitan, sitä piti tuumata. Olisin halunut sen roikkumaan niin, että valo siivilöityisi läpi, mutta eihän tästä pihasta sellaista ripustus paikkaa löytynyt.

Ikkunoita pestessä tuli ajatus, kiinnitän sen koiranhäkin verkkoon. Kyllähän se tuossakin jotenkin valoa ja väriä siivilöi.

Koska virkkaus on puuvillalankaa, merseroitua sellaista kuitenkin, vaatii se jonkinlaisen suojan säitä vasten. Ajattelin, että käsittelen sen lakalla. Venelakka olisi varmaan sopivaa, samalla se hieman pingoittaa aurinkoa, sillä siimat ovat paikoitellen löysät.

Ihania aurinkoisia kesäpäiviä teille kaikille, hössökin heräiläilee pitkästä kevätunestaan!

Pipoja, mutta kenelle

 Tai oikeammin mihin tarkoitukseen.

Suikula pipoja virkaten, nämä on villalangasta ja aika lämpöiset näin keväällä. Mutta onko tarkoitetut kenen ylle.

Täytyyhän pipoissa tupsut olla ja muoto on suunnittelun tulosta. Johdattaa jotain, mutta mitä.

Lasimainen muoto ja röpelöinen reuna, tälläkin on tarkoituksensa.

Kolvilla pintaan pyöreät reunat, siis kolvilla sulattaen, kysymyksessä täytyy olla muovinen kohde.

Paljastetaan

Pipojen sisällä on litran muovipullot, mutta tarkoitus, mikähän mahtanee olla.

Käännetään pullot pohja ylöspäin ja vettä täyteen. Nämähän on ilmankosteuttajia, noille orkideoille, joihin olen hurahtanut.

Haaveissain kesä lämpöinen

Löytyi pari tällaista ja voisivat hieman viritellä aurinkoisempiin tunnelmiin.
Aurinko paistaa ja pakkanen nipistää nenänpäästä, mutta mieli on avoin valolle ja lämmölle.

Krasseja, tekniikka on akvarelli ja vuosi taisi olla 2009. Näitä krasseja harjoittelin useampiakin, mutta tämä on jostain syystä jäänyt säästöön.

Tämä on samalta vuodelta ja akvarellin lisäksi on käytetty pastelliliituja. Sudenmarjoja kuvassa sekä muita outoja härpäkkeitä. Tunnelman pala mökiltä.

Tunnustuksia ja haasteita

On mennyt tosi, tosi pitkään, kun viimeksi tänne jotain postailin. Olen kyllä touhuillut sitä sun tätä, mutta niistä ei pahemmin ole esiteltäväksi. Joitakin postauksia olen laitellut noiden muiden blogieni kautta.

Sitä kun on herkkä innostumaan erilaisista asioista ja innostuin nyt noista orkideoista. Aika tahtoo mennä niiden kanssa hössötellessä. Laitoin niille ihan oman bloginsakin, vaikka eihän noita vielä montaa ole.

No, mutta, ne tunnustukset ja haasteet. Niitä on muutama tipahdellut tänne minunkin blogiin ja nyt hieman niistä.

Valua Kuvasalta on tullut parikin ja Miiwiltä yksi.
Laitan tuon Miiwin ensin, kun se on tunnustus, siinä ei tarvii paljastaa mitään.

Kiitos Miiwi

Kiitos Valua Kuvasa

Tähän haasteeseen kuului paljastaa itsestään asioita ja peräti seitsemän faktaa.

1. Odotan toukokuuta innokkaasti, sillä silloin menen Varenginvuonoon kuvamaan viikoksi.
2. Odotan kesää yhtä innokkaasti, sillä silloin pääsee pihalle möyrimään ja puuhaamaan.
3. Odotan myös mökkeily kautta
4. Odotan Bauhaussin orkidea päivää, sillä aion tehdä muutamia hankintoja.
5. Odotan, että tuo honottava nenäni parantuisi ja ilma kulkisi hiukka helpommin.
6. Odotan , että lumet sulaa ja pääsee pyöräileen.
7. Odotan, että minut valtaa ennennäkemätön puuhailu buumi.

Toisessa Valua Kuvasan haasteessa piti kertoa, mitä tekisi, jos olisi kaikki maailmanrahat ja listata viisi tärkeintä kohdetta ilman materiaalisyylisyyttä.

1. Sen verran vakavaraisia liikeyrityksiä, että jälkipolvi saisi nauttia turvatusta elämästä ja niistähän nauttisi  suurempikin porukka.
2. Suuren maa-alueen jostain järven rannalta.
3. Olen aina haaveillut sellaisesta puuhastelupaikasat, nyt sen voisin hankkia ja sinne kaikkea mahdollista materiaalia ja koneita. 
4. Suuren suuri lasikupoli koko maa-alueen ylle ja sinne kasveja, kukkia, perhosia, lintuja ym. paratiisiin liittyvää.
5. Kulkuneuvoja joka lähtöön, ei itseä varten, mutta miestä ajattelen.

Tietenkin nämä kaikki haasteet ja tunnustukset pitäisi laittaa eteenpäin, mutta suurimmalla osalla on jo nämä kiertäneet, joten taidan vain kiitää.
 

Kultakutrin likainen lapsuus

Tammikuu on aina tuntunut sellaiselta masentavalta ajalta, samoin kuin koko kevät talvi. Kovasti sitä yrittää hakea positiivisuutta, mutta mieliala näkyy paljon siinäkin, mitä tekee.

Kultakutrin likainen lapsuus

Goldilocks's dirty childhood

Kultakutri oli varmaankin melkoinen sottapytty.

Kovasti mielessä pyörii kaikkea kivaa puuhastelua, mutta kun on pikkainen alavire. 

Olen kyllä touhunnut nyt myös noissa muissakin blogeissani ja alkaa valokuvaus nostaan päätään. 

Luonto on nyt kauniissa talvisessa asussaan ja sen ihmeellisyyksiä pitäisi taltioida. Tuo pakkanen hieman rajoittaa. Sitten kun lauhtuu, niin satumaailman vaikutelma häipyy, ikävä yhtälö.

Kevät sieltä nostaa päätään ja mieliala sen myötä kohenee, se on hyvä yhtälö.

ps. Huomasin nyt vasta tuon haasteen, jonka Valua Kuvassa oli laittanut. Vastailen siihen seuraavassa postailussa.