Valmisteluja

On marraskuun viimeinen päivä ja on hieman kiirusta. Valmistelen joulublogiini kalenteria ja näistä aineksista sen pitäisi syntyä.

Eihän tässä kaikki ainesosat vielä mukana ole, mutta jouluaaton lähetessä pitäisi soppaan lisätä uusia höystöjä.
Huomenna se aukeaa ja ensimmäinen kalenterin postaus avautuu myös täällä.

Nyt sitten kalenterin kimppuun, sillä paljon on vielä tehtävää.

Kirahvi tuli hoitoon

Juuri niin, se tuli paikattavaksi, kun oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi.

Kyljessä oli paha jälki, joka kuvassa on jo tikuteltu umpeen. Täytyy vielä villa varastot tutkia, josko löytyisi sopivaa väriä, jotta viimeistelyn voisi tehdä.
Hieman noita rimppakintujakin tikutin, kun olivat päässet lepsahtamaan.
Olen huomannut noissa neulahuovutus töissä, että ne saattavat menettää jämäkkyytensä ja siksipä olen monet vielä vesihuovuttanut.

Näitä kirahveja en ole käyttänyt kylvyssä ja nuo jalat tahtovat lerputa miten sattuu. Mitään tukirakenteita ei ole, vaan ne ovat alusta loppuun villaa. Jokin keppi jaloissa voisi antaa kirahville voimia seisoa vuodesta toiseen ryhtiään menettämättä.
Tuon isomman kirahvin jalat ovat niin ohuetkin, ettei tahdo pysyä oikein pystyssä, kuin  jalan asentoja tälläten sopivaan kulmaan.

Ei nämä ihan pieniä ole, isoin on 53 cm korkea. Neulahuovutuksella tehtyjä eläimiä  ja lintujakin, tikuttelin useita, huovutuskauden ollessa kiivaimmillaan.
Nyt on  tuo huovutus hieman taakse jäänyt vaihe puuhastelussa. Paikkailen näitä entisiä, mutta kuka sen sanoo, milloin kipinä taas iskee.

tästä pääsee  Sinivuorten yö-joulublogiini

Paperienkeli

Piti kokeilla tätä enkelin taittelua, kun tässä blogissa, www.attic24.typepad.com, näin.
Ideahan ei ole mikään uusi, mutta oli jotenkin niin raikkaan oloinen.
Tästä minun versiosta ei kyllä esikuvansa näköistä tullut. Taas on sellainen puoliraa'an maku, mutta kaikkeahan pitää ainakin kokeilla.

Tein sitten vielä kokonaan valkoisen version, mutta siitä tuli haavoittunut enkeli. Oli raukka siipeensä saanut.
Enkelini ovat sähkätäneitä, kun nuo takana olevat säteet, vaikuttavat pystyyn nousseilta hiuksilta. Vai olisiko se sittenkin sädekehä.

Täältä löydät Sinivuorten yö-joulublogini

Kun muut edellä, niin hössö perässä

Pitihän se minunkin heti rientää joulublogia avaamaan.
Aamulla vierailin Romulyylin blogissa ja kimmoke tuli sieltä. Kyllähän sitä on miettinyt joskus, mutta minkälainen, se on ollut hakusessa.

Ei kylläkään tuossa joulublogissa ole aikomus puuhastelemaan ruveta. Vaan pistän ylös jouluisia juttuja, joita etehen tulee ja jotka kiinnostavat. Tekstiä hieman kuvien kera.

Se on lähinnä oma julkinen muistikirja, joka voisi sisältää juttuja muuhunkin perinteiseen juhlaan liittyen.
Voisi tämän ajan käyttää hyödyllisemminkin, kuin lukuisia blogeja päivittäen, mutta nyt tahtoo tehdä näin.

Tänään tein sitten ensimmäisen aloitus postauksen, joka löytyy osoitteesta www.sinivuortenyo.blogspot.com
Se on vain pikkarainen aloitus, jotta sain sen kuosiinsa.

Pimeydestä kumpuaa

Romanttisia ajatuksia.

Olen huomannut, että sitä hiljalleen muuttuu melkoiseksi romantikoksi. Voihan se olla, ja onkin, että romantiikka on kulkenut mukana kaiken ikää, nyt vain olen antanut sille luvan putkahtaa esille.

Eihän se paha asia ole, päinvastoin, saa tähdet loistamaan kirkkaammin.

Virkattu pöytäliina löysi uuden käyttötavan, ainakin toistaiseksi. Pöytäliinan aikoinaan virkkasin pyöreän pöydän suojaksi ja nyt, kun ei ole enää pöytää, niin jouti muuhun käyttöön.
Jonkin verran pienensin, kun oli painava ja suurehko,  hissivalaisin valui melkein lattiaan asti sen painosta.

Jouluikkunan avajaiset

Nyt kyllä on ennätysten ennätys, siis henk.kohtainen sellainen, tämän jouluisen ikkunan laitto. Yleensä pistän näin koreaksi vasta viikkoa ennen jouluaattoa.

Nämä valot ovat tuossa keittiön ikkunassa ja toimivat (uskottelen itselleni), verhoina. Otin sivuverhot pois ja pistin vain yläkapan. Jonkinlaista näköestettä piti saada, kun ei ole luntakaan pensaiden oksilla suojaamassa katseilta.

Viime vuotisia steariinikoristeita oli jonkin verran jäljellä ja ripustin niitä myös valojen ja pallojen sekaan. Noita lumihiutaleita oli hauska tehdä ja taidanpa jossain vaiheessa myös niitä puuhastella.
Löysin ohjeen näihin yhdestä blogista ja varmasti on useamman tietoisuudessa, mutta jos joku ei sattuisi vielä tietämään, niin se on seuraava:

• leikataan valkoisesta paperista lumihiutale (ohjeet löytyy netistä)
• sulatetaan valkoista kynttilää vesihauteessa, niin että tulee steariinilientä reilusti
• kastellaan paperihiutaleet liemessä, siis kastellaan ei liotetta
• annetaan kuivahtaa välillä voipaperin päällä
• kastele niin monta kertaa kunnes saat sopivan vahvuisen

Viime joulun aikaan väsäsin näistä mobiilin ja siitä on postaus tuolla puutarhablogissani, täältä .

Vintage ja retro, pohdiskelua

Olen miettinyt pitkään tuota vintagen ja retron välistä suhdetta. Monille se on itsestään selvyys, mutta olen ollut hieman ymmällä näiden eroista. Nyt olen tullut huomaamaan, että se mitä olen luullut retroksi onkin vintagea ja toisin.

Se mitä teen vanhaa jäljitellen onkin retroa ja vain aito vanha, käytetty, onkin vintagea.
Siis kaupat on pullollaan retroa, sieltä ei vintagea saa. Poikkeuksia tietenkin on, kuten siihen erikoistuneet liikkeet ja kirppikset. Asioita, jotka ovat nyt vasta tulleet itselle ajankohtaiseksi miettiä ja pohdiskella, kun tätä blogia alkoi pitämään.
Tulipa kirjoitettua muistiin tällainen suuri oivallus. Onpahan itsellä muistissa jossain, kun tuo pääkin alkaa olla jo melkoista vintagea.

Kuvassa on muuten Haltiatonttu, neulahuovutuksella tehty, samoin kuin ruukussa oleva paksujalka.

Villaiset "Naavapallot"

Viikonloppuna käväistiin mökillä ja hieman jäi aikaa muuhunkin puuhasteluun kuin siivoamiseen. Siivoamiseen sen vuoksi, että oli hiiret hieman hipsutelleet. Se oli ensimmäinen kerta, kun niiden jälkiä näkyi, siis kymmeneen vuoteen.

Palloja sitten neuloin ja ihan vain sellaisia perusjuttuja, ei mitään hienoja kuvioneuleisia.
Nyt olen niitä täytellyt ja kursinut kokoon, ongelma vain mihin sijoitan, kun joitakin olisi vielä odottamassa villojaan.

Ristin nämä "Naavapalloiksi", kun niissä roikkuu noita lankoja.
Ei nämä niin jouluisen värisiä oikein ole, joten laitoin hieman rekvisiittaa pallojen ympärille. Joulun jälkeen voi ottaa nuo ylimääräiset pois ja käyttää palloja jossain muualla.

Pistäisinkö häkkiin, vai antaisinko vapaasti roikkua ilmavirtojen kuljeteltavana.

Joulukauhat seuraksi, vai perhospallojen kera killumaan.

Niin, voisihan ne kyllä ripustella kuuseenkin, Tähtipoikien kaveriksi.
Voisi koristella kuusen tänä jouluna oikein kotikutoisella.
Meillä on joka joulu aito kuusi, siitä tulee sellainen  nostalginen jouluntuoksu tupahan.

Muutama hassu lisää

Oli ihan pakko laittaa nämä uudet pylpyrät. En kylläkään tehnyt kaupan mainoksista, vaan oli joku värikäs mainoslehti.

Kaikki on tehty samankokoisista ympyröistä, jotka ovat 10 cm halkaisijaltaan. Pienemmässä on 12, seuraavassa 18 ja alimmaisessa n. 48.  Keskimmäisessä liimasin kolme puolikuuta yhteen, siksi tuolta kahden ison välistä pilkistää yksi pieni.

Paperista pylpyrä

Aamusella leikkelin ympyröitä sanomalehdestä. Taitoin kaksinkerroin, kevyesti. Liimailin toisesta nurkasta puolikuut yhteen, tein niistä korkeahkon pinon.

Kun arvelin niiden riittävän ympyrän muotoon, niin käänsin uloimmat palat yhteen. Liimasin myös ympyrät toisiinsa korkeimmalta kohdin. Kun oli ensimmäiset liimaukset kuivuneet, kävin kaikki puolikkaat läpi, liimaten ne toisiinsa kiinni.

Taisi tulla tähän pylpyrään puolikuita liikaakin, menevät liian suppuun.
Yrittänyttä ei laiteta ja mahdollisuushan on tehdä uusintoja, niin monta kuin tahtoo ja viitsii.
Nyt putoilee postin mukana värikkäitä mainoksia ja ne on oivaa materiaalia.
Sanomalehdestä suttaantuu sormet ja kuivuu melkoisesti, olisikohan nuo mainokset siinäkin mielessä parempia.

Taidanpa kokeilla heti.

Hieman olis siivoamista

Nyt seuraa varoitus.
Postauksen kuvat voivat aiheuttaa joissakin  ahdistusta.

Voiko kellään muulla, kuin hössöllä olla näin lumoavan kauheaa, kaaottista työhuonetta. Onneksi tämä huone on ulkovarastossa, jota en käytä työskentelyyn tällä hetkellä, olen nykyisin siistissä sisäpuuhailussa.

Jo ovella vyöryy tavara määrä vastaan.
Tuolla perimmäisessä nurkassa on posliiniuuni, on siellä kangaspuutkin, mutta ei onneksi koottuna. Maalusteline, tauluja, silkkimaalauskehikko, matonkuteita, purkkia ja purnukkaa, sekä lattiat täynnä, jos vaikka mitä.
Viimeksi tätä tilaa on käytetty puusepän verstaana. Hyllyt on ollut suojattuna muovilla, mutta kyllä se hieno hiontapöly löytää tiensä niidenkin taakse.

Keväästä lähtien olen siirtänyt tilan siivoamista ja työntänyt ovesta kaikkea mahdollista rompetta. On ollut pitkä syksy käydä huoneen kimppuun tosi mielessä, mutta taidan odottaa kuitenkin uutta kevättä. Kaikki täytyy nostaa pihalle, jotta saa kunnolla paikat puhtaaksi.
Olen sulkenut tuon sotkun pois mielestäni,  suljetun oven takana se ei ole muistuttanut olemassaolostaan.
Pois silmistä, pois mielestä on ollut mottoni tuon osalta, mutta eihän se minnekkään ole kadonnut.

 

On tuolla työhuonneella ollut joskus jonkinlainen järjestyskin, kuten tuosta  hyllyköstä näkyy. Toisessa kuvassa sitten on kuvaa siitä pölystä. 

Siis kevääseen, voin kyllä välillä ovelta käydä kurkkaamassa, josko ne kiltit tontut olisivat homman hoitaneet.

Korpin sydän

Korpin sydän on  juuttikangasta, pulleana lampaanvillasta, pinta töhriintynyt väreihin. Toki hieman pitsiä ja kiillettä, onhan korppi samaa sukua harakan kanssa.

Onko häkki suoja vaiko vankila.

Komppassi, jotta suunta oikeana säilyy. Tikkaat, jotta puuhun pääsee, jos villa vettyy ja lento ei suju.

edit. Korpin sydän on koriste ja mitat ovat 17 cm korkea, leveys 15 cm ja riippuva osa 12,5 cm.

Pullon viemää

Kyllä netti on vaarallinen paikka, ainakin tälle yhdenlaiselle hössölle.

Nyt lankesin pulloihin.

Tätäkin piti pyöritellä hyppysissä yö myöhään, ei malttanut nukkumaan mennä. Ennen kukonlaulua nousin ylös ja sama peli jatkui aamusta alkaen.

Tämä nyt on ensimmäinen tätä lajia, mutta tuskin viimeiseksi jää.

Materiaalia ei ole tarvinnut paljon ostella, oikeastaan minimaallisesti.
En tiedä mitä näillä kaikilla väkerryksillä oikeastaan teen, mutta sen tiedän, että tämä on tosi hauskaa.

Voisinhan minä kiusata lähipiiriä lahjoittelemmalla sitä sun tätä, on ainakin itsetehtyä.

Kaikkinainen pikku roina tulee käytettyä nurkista pois.
No mitäs sitten, kun alkaa tekeleitä olemaan ihan vaivaksi asti. Poika ehdotti, että kokoan niistä  sellaisen yhden ison työn, sehän olisi  jo taidetta.

Pulloja täytyy olla kyllä useampi, silloin ne jo näyttävät yhdessä joltain.
Yksi pullo ei kesää tee.

Variaatio Tähtipojasta

Toivomuksesta tein variaation Tähtipojasta (joka löytyy täältä) henkilölle, joka  ei halunut poikaa, eikä mitään muutakaan kuvaa keskelle tähteä.
Tämä on nyt sitten Isänpäivän tähti, ehkä ei niin isän makuun, mutta kuitenkin...

Keskellä hehkuu lämpöinen sydän.

HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ

Syvissä vesissä ne...

Meren syleilystä nousee saari.
Saari, jota ympäröi syvät, tummat vedet ja veden asukkaat.
Meri on haaveiden meri.
Merenneidot soittavat sulo säveliään, kalat lipuvat äänettömästi virtojen mukana ja simpukat kätkevät kuoreensa omat haaveensa.

Kalojen ja simpukoiden keskeltä nousee vaahtovanoja ja kalastajien verkot etsivät saalistaan.
Vaahto pärskeiden noustessa yhä korkeammalle väri muuttuu, nousemme laineiden avustaessa kiinteälle maaperälle.

Olemme tulleet Nalle-saarelle, jossa pehmoinen hahmo hallitsee saarta pieni hymyn häive suupielessä.
Siis, olemme tervetulleita.

Joopa, joo, tälläinen Nalle-saari, mutta pitsirasiahan tämä nyt itseasiassa tällä hetkellä on.

Keskelle pahvirasian kantta nalle istumaan ja pitsiliina koltuksi. Piti laittaa hieman tylliä liinan alle ja sinnehän sujahti lampaanvillaa, jota jonkin verran neulalla tikuttelin.

 

Hyvää viikonloppua ja pilkettä silmään, sitä kaivataan tämän sumuisen sään keskellä.
Vaikka toisaalta, tämähän on kovinkin inspiroiva säätila.