Hei, me ulkoillaan

Jouiluiset pallot pitsimansetteineen pääsivät hienoon syyssäähän hieman paistattelemaan.

Yksin, kaksin ja pienessä ryhmässä.

Jätin  napit pois, ei minusta nuo tunnu niitä kaipaavan. Ehkäpä näitä virkkailen aina muiden puuhailujen lomassa, onhan tuota aikaa.

Eikä ole mitään paineita, kun on antanut itselleen vapauden tehdä jokaisesta erilaisen.
Onhan mulla jo paikka näille, saavat sitten koristaa lampun "peittoa", sillä se kaipaa piristystä.

Tänään puuhastelin SUOLLA

Ja mitähän tuolla suolla voisi tähän aikaan puuhastella. No tietenkin marjassa oltiin.
Oli oikein mukava marjastus sää, ei kuumaa eikä itikoitakaan, mutta ei kyllä jäätävän kylmääkään. Varpaat kyllä olivat toista mieltä, liota nyt kylmässä suovedessä tunti tolkulla. Olihan ne Nokialaiset suojana, mutta kyllähän se niidenkin läpi kylmyys tuntui.

Jos oikein tarkaan katsot, niin ne marjat näkyy. Tosiasiassa noita karpaloita oli PALJON, joskus vastaan tuli oikein viljelmä, niin läjäpäin oli. Sammalikko oli tietenkin kostean viileää, onneksi käsiä suojasi hanskat, Nokialta nekin.

Tässä kyykkimisen tulosta ja sitten nuotiolle makkaran paistoon.

Nuotio ei ollut suuren suuri, mutta kyllä me nokiset makkarat saatiin kuitenkin paistettua.
Syönnin päälle kahvit ja takaisin suolle.

Sellainen puuhastelu päivä tänään, mutta välillä täytyy haukata happea, jotta aivot saa kierroksia.

Yhdestä pallosta kaikki ilo irti

Kokeilin aamulla josko joulupallo piristyisi, kun pitsihatun yllensä saa.
Löytyi tuollaista vaaleanpunaisen ja valkoisen kirjavaa pitsinvirkkauslankaa ja ohuimmasta päästä.
Ei oikein silmät tykänneet, enkä tykännyt itsekkään, näin pientä tehdä, hyvä että sormissa pysyi.

Tuskin näitä rupean väkertään, sillä noita pikkupalloja on varmaankin kolmisenkymmentä. Ehkä voisi kokeilla hieman vahvempaa lankaa, mutta tuskin kahta ihan samanlaista tulee, eikä ainakaan kolmeakymmentä.
Napit voisi ehkä jättää pois, tai sitten valitsee vain muutaman, harkiten.

Oikeastaan se on aika viehko tuossa pöydällä, uskokaa pois. Kevyt se ainakin on, sillä tuo oksa, jossa se kiikkuu, on kelloköynnöksen kärhö.

Taidankin käydä hakemassa nuo varret sisälle maljakkoon. Nämäkin on pysyneet kuukausia virkeinä ja nuppujaankin yrittivät sinnikkäästi aukoa, mutta ei aivan voimat riittäneet.

Viikko jos toinenkin

Tässä on nyt parisen viikkoa hurahtanut pienen Jerren kanssa puuhailessa.
Päivät on olleet erilaisia touhuiluja täynnään, mutta tänään käytiin paikallisessa Pointissa, kauppareissun lomassa.

Saaliina oli jotain pientä tulevia puuhailuja varten.

Näitä pitsiliinoja hamstraan aina, jos niitä sattuu olemaan. Liinat eivät ole hinnalla pilattuja, sillä nytkin kallein oli 0,60€. 

Näistä saa hyvää materiaalia erilaisiin askarteluihin ym. puuhailuihin.

Nämä iskivät silmää hyllynreunalta ja mukaanhan ne täytyi ottaa. Kun on korean perään, niin pakkomielteille ei voi mitään. Näihinkin on tarkoitus jotain yhdistää tai sitten yhdistän nämä johonkin. 

Onneksi tämä tilpehööri on sen verran edullista, niin ei tunne tekevänsä väärin vaikka esineitä käyttää "hyväksi".

Aah ja nappeja. Niitä ostin muutaman pussukan ja ihan sellaisia neutraaleja, normaaleja, ei mitään kiiltävää tällä kertaa.

Harmi, olisi pitänyt antaa Jerren valita omat napit, sillä taaperon nappi valikoima on kummasti huvennut.

Villaiset villahousut

Näiden kimpussa ahersin koko viikonlopun. Välillä loppui lankakin, mutta onneksi ostin lähikaupasta ja näin lisää sai vaivattomasti, kiitokset sunnuntain aukioloajoille.

Nämä oli ensimmäiset lajissaan.
Neulominen sujui joutuisasti, oman mittapuun mukaan. Olen niin vähän neulonut, että en mitään muuta osaa kuin perusneuleita, kuviot ja pintastruktuuri saa jäädä minulta rauhaan.

Lankana käytin Novitan Puroa ja se oli siitä hyvä, että värit vaihtuivat joustavasti. Sen verran laiska olin, että en yrittänytkään tehdä lahkeista väreiltään samanlaisia, riitti hyvin, kun sävyt olivat samat.

Otin ohjeen täältä, mutta hieman sitä muuttelin, kun lanka oli vahvempaa ja puikotkin paksummat.
Lankaa meni kyllä n. 200g tai saattoi mennä hieman ylikin, kun tuohon yläosaan yritin saada samoja sävyjä parista kerästä.

Housuissa on pituutta ja väljyyttä, mutta eipä aivan heti mene pieniksi.
Nyt kun sain nämä tehtyä, niin taidanpa tehdä toisetkin. Toisten ihan samankaltaisten teko on siitä kiinni jos muistan miten tein nämä. Eikä se varmaankaan haittaa vaikka taas muuntelen ohjetta.

Kuka pelaisi kanssani Mahjongia

Peli, joka kiehtoo on Mahjong, pelasin sitä aikoinaan päiväkausia, kun oli koneella. Nyt ei ole, mutta olisi ihan oikeat nappulat.
Peli olisi varmaan mielenkiintoinen myös kaksinpelinä pelata. Koneella pelasi aikaa vastaan, mutta se kyllä koukutti pahan kerran.

Pyörittelen joskus noita nappuloita käsissäni, niiden koko ja paino ovat kiehtovia. Ja se ääni, joka niistä lähtee, kun ne pehmeästi "kolahtavat" toisiaan vasten.

Mitähän nuo salaperäiset merkit kätkevät taakseen.
Voihan se olla, että ihan arkipäiväisiä asioita, mutta kun ne eivät avaudu ja ovat niin outoja, nuo kirjaimet. Sehän on yksi tämän pelin kiinnostavuutta, antaa peliin mukaan jotain outoa viehätystä ja eksotiikkaa.

Nappuloita säilytetään kauniissa, puisessa laatikossa ja siinä on metalliset kantorivat.

Tästä pikkuisesta hemuli-pojasta saan varmaankin pelikaverin, kunhan hän hieman varttuu.
Voin odottaa, sillä olenhan säilyttänyt näitä ihanuuksia jo useamman vuoden.

Kukat, jotka ei kuihdu

Laitan näin tiistain kunniaksi kukkia, jotka eivät kuihdu, mutta tuulettaa voisi silloin tällöin.

Kukat on tehty ensin ns. neulahuovutuksella ja sitten niitä on vielä käsitelty perinteisesti veden ja mäntysuovan kanssa.
Alunperin tuo kukka osa oli  muna, jonka leikkasin auki ja tikutin lisää villaa terälehdille.
Kaikki osat on tehty neulan kanssa erikseen ja sitten tikutettu villalla yhteen, siksi  vesihuovutin, jotta villa hitsautuu saumoistaan hyvin kiinni.

Palloihin keräsin sisälle kaikki huovutetut jämät ja ympärille sitten villaa ja paljon.
Kukissa ei ole käytetty muuta materiaali kuin lampaanvillaa, eikä niitä ole "istutettu" astiaan, ovat siis paljasjuurisia, ne voi nostaa vaikka seinälle ylösalaisin riippumaan.

Vanha ja ruostunut, mutta vielä voimissaan

Vanha peltipurkki sai uuden elämän, elämän josta tuskin uneksi.
Ehkä purkki tuntee itsensä hieman vaivautuneeksi, onhan sen vaatimatonta olemusta vähän kruusailtu.

Pitsiä, pilkkua ja hertainen enkelimäinen hahmo, myös punaista, ja näistä aineksista syntyy jouluinen ilme.

Laitetaan kylkeen muutama postimerkki ja vaikka joulunamut sisäpuolelle. Voi antaa hyvälle ystävälle tai sille mukavalle naapurille.

  

Tai jospa antaisin sille, joka voisi siihen siveltimensä laittaa. Siinä se sitten pöydänkulmalla napottaisi ja antaisi tukea luomisvoimaan.

Kaikki huushollin purkit ja rasiat, purnukat ja muut säilytysrasiat, tulee tarkoin katsottua ja talteen laitettua. On oikein vimma tullut säilyttää ja tuunata.
Tahtoo vain mennä tuon koristelun kanssa yli, mutta vielä minä jonakin päivänä, yritän ainakin, tehdä harkittua ja hillittyä.
Purkki ei nyt kyllä sisäpuolelta ruosteessa ollut, pohjassa vain pieniä jälkiä.

Tämän aamun puuhastelua

Eikä ainoastaan tämän aamun, vaan tätä on jatkunut jo useampana aamuna, nimittäin koiran harjaamista. Villaa riittää ja riittää, loppua sille ei näy.

Onkohan tämä villakoira vai lammaskoira, sitä sopii pohtia-
Villastahan tietenkin voisi jossain teettää vaikkapa lankaa, kai ne siihen lammasta laittavat mukaan, on ehkä liian lyhyt kuituista.

Pikkuisen, kun piikkiharjalla sipaisee, niin tälläinen villa määrä nousee päälykarvan alta. Tätä aluvillaa tulee harjatessa koko vuoden ajan, syksy ja kevät ovat sitten sellaisia satoisampia aikoja.

Olisikohan tässä pussissa kolmen päivän saalis.
Tänään, kun Konnaa harjasin, niin ajattelin, että jos näitä samanlaisia koiria olisi useampi, niin voisi pistää rahoiksi villan tuotolla. Konna on sekarotuinen ja tuo aluvilla on tosi runsasta, olisiko risteytymän tulosta.

Villa kyllä lämmittää talvella, mutta kesällä se on aika tukala. Vanhan-herran sydän on kesäisin koetuksella kuumuuden takia. Onhan niitä muitakin vaivoja ilmaantunut iän myötä kuten kaihi ja joskus epäilen, että kuulossakin on vikaa.

Se on tarttuvaa, tuo sisustus

Koskaan en ole ollut kovin kiinnostunut sisustuksesta, mutta nyt kun olen alkanut kotoileen, niin sekin puuhastelun muoto on tarttunut. Tämä minun sisustus on ihan omaa tyyliä tai oikeammin tyylittömyyttä. Kasaan ja kerään itselle mieluisia värejä ja elementtejä yhteen, sopi tai ei, mutta näin minä viihdyn. Ympärillä pitää olla väriä, jotta ajatus kulkee ja jalat liikkuu.

Olenpa peräti tehnyt joitain hankintoja ja tässä niistä viimeisimmät.

Tarvitsin luku ym. valoa ja etsin netti torilta jalkalamppua. Tähän ihastuin ja livenä se oli vieläkin ihanampi. Hinta oli 15€, en tiedä oliko sitten liikaa maksettu, mutta oli kyllä kuin uusi.

Sopi kuin nakutettu tuohon muuhun ns. sisustukseen, jossa on paljon sinistä.

Netti torilta on myös tämäkin mäntypuinen arkkutuoli, joka antaa lisää säilytystilaa. Avatun tuolin sisuksista paljastuu ensin lokerikko ja kun sen nostaa, niin siellä on lisää tilaa.
Tänne tuoliin voin kätkeä kaikkea pientä roinaa ja askartelumateriaalia.
Tarkoitus on poistaa lakka ja maalata tuoli sekä koristella alaosa. Kyllähän tätä nytkin voi käyttää, sillä siisti on ja ehyt, hinta oli 25€, onko paha.

Keittiössä tein muutoksia ja sen myötä avautui paikka pienelle sivupöydälle. Netti torilta taas tämäkin. Maksoin tästä 40€, olisi varmaankin saanut jostain edullisemmin, mutta kun piti saada heti ja kotiinkuljetus oli samaan hintaan.
Lipastossa on myös säilytystilaa, jota koskaan ei ole liikaa.  Kaluste on puuta, mutta laatikoissa on käytetty vaneria.

Keittiössä on korkeahko vitriinikaappi, jossa säilytän teet ja teekannut. Kaappi on osa kirjahylly kokonaisuudesta, joka oli saanut hävitys tuomion, joten luvallista kokeilumateriaalia.
Toinen samanlainen kaappi on pikkuvessassa, kuitenkin ilman koristelua. Keskiosa kirjahyllystä on taivaan tuulissa.

Kaapin sivut ja ovet olen maalannut, raaputtanut, liimannut, lakannut, hionut ja taas lakannut.

Taidan käsitellä pikkulipaston samalla periaatteella, niin saan jonkinlaista yhteneväisyyttä kalusteisiin.

Kokeilua kerrakseen

Tuskinta toista kertaa... tai eipä mennä vannomaan, eihän sitä tiedä jos vaikka paremmalla onnella.

Siis tämä kokeilu koski lokerikon kokoamista sellaisesta pakkauslaatikosta.

Tässä se nyt sitten tulee.

Löysinpä tuollaisen laatikon, jossa oli ollut kynttelikkö, vaikutti aika tukevalta. Maalarinteipin avulla kiinnitin pahvisuikaleita ja sain tällaiset lokerot aikaiseksi. Kun pahvit oli tukevasti kiinni, niin päällystin koko komeudun sanomalehtisuikaleilla liruliimaa apuna käyttäen.
Tähän työhön tuhraantui useampi tunti.
Kuivuttuaan maalasin sisustan akryyliväreillä, ulkopuoli jäi sanomalehti pinnalle.

Seuraavana aamuna jatkoin sitten lokerikon sisustus puuhilla, käytin niitä materiaaleja mitä oli siivouksen yhteydessä löytynyt.
Työnimeksi tuli "Kun tyttö maailmalle lähti".

Ei voi sanoa, että olisin kovin tyytyväinen, mutta onpahan yhdenlainen kokeilu.
Jos malttaisin hieman hellitää hössötyksestä, niin voisipa tulos olla piirun verran parempi, ainakin luulen näin.

Sisustus lipesi aiheesta, kun tuo käytettävissä oleva materiaali ei vastanut aivan toiveita. Tähänkin puoleen voisi hieman panetua paremmin.

Tämän ei ollut tarkoitus  päätyä tänne, tein jo viikonloppuna.
Kameran akku on latauksessa ja en saanut varsinaista tämän päivän postausta aikaiseksi. On siis täydennys postaus, toista odotellessa.

Kuusen kuiskeita

Nettiä selailessa tarttuu muistin syöväreihin kaikenlaista.
Välillä täytyy sielläkin siivota ja poistaa turhaa sälää,  kuten tämä kuusi. Idea ei ole oma, mutta mistä sen nappasin, se ei kylläkään jäänyt mieleen.

En tiedä miksi tämä jäi tuonne ajatuksiin roikkumaan, mutta nyt se on pukattu ulos.

Sattui olemaan  musiikkikirja valmiina. Olin aikonut siitä kirjan tehdä ja sen vuoksi sivut oli liimattu yhteen. 

Irrotin sivut kirjasta ja vapaalla kädellä saksin niistä pieneneviä ympyröitä. Pistelin ympyrät grillitikkuun ja väliin leikkelin harmaata superlonia.

Huomasin sitten kuusen valmiina ollessa, että olisin voinut käyttää vaikkapa puuhelmiä ja ympyrät tökätä tikkuun eri kohdista, olisi tullut enemmän liikettä. 

No, voihan tuon vielä korjata, kun mitään muuta ei ole liimattu , kuin tuo "jalka".

Ehkäpä nuo ympyrätkin ovat liian jäykkiät, voisivat olla hieman ohuempia, en tiedä.