Pintoja

Pieniä pinta tuomisia pohjoisesta tai voishan nämä kyllä olla mistä vaan. No, hieman pohjoisemmassa käytiin mustikassa ja tälläisia tarttui myös kameraan.
Ruostetta, hiukka maalattua pintaa ja säiden ahavoittamaa puuta.

Ruoste, aah niin ihanaa. ainakin tämän ruostuneen hetekan olisin tahtonut mukaan!!

Hiukan kesivää maalipintaa.

Tähän väliin hieman keittoastian kylkeä.

Säiden armoilla olevaa puuta, joka kauniisti vanhenee, harmaantuu ja tummuu. 
Katot, kahdet erilaiset

Seinää

Hätäisesti, pikaisesti

Kuskailin päiväsellä roskia pihamaalla, kun tein löydön. Pensasaidan alla makasi hyljättynä yksinäinen pyöränvanne. Kottikärry sai jäädä niille sijoilleen roskineen päivineen, kun täytyi pelastaa vanne ja heti. Kovin ruostunut se ei ollut, mutta ihan käyttökelpoinen kuitenkin.

Siinä oli hieman entisiä viritelmiä, eihän sitä siinä kiireessä kaikkia viitsinyt poistaa. Tiesin jo sille paikankin, tuoli kaipaa kavereita.

Sinne vaan, tontin pimeimpään nurkkaan valoa ympärilleen tuomaan. Rakentelen sellaista kesäistä lukunurkkausta, tuoli jo siinä odottaa verhoilua ja pöytäkin on tiedossa.

Nuo roikkuvat osat on laitettu väliaikaisesti (taas kerran), kunhan sopivammat löytyy. Täytyy tehdä kirppisreissu, tai olishan mulla tuolla ...

Kuinka se hohtaakaan vihreää hämyä ympärilleen. Siinä on pitkä ketju keskellä, jotta ne pienimmäisetkin voivat sammuttaa lampun, nukkumaan mennessään. 

Niinkuin kaikki muutkin viritelmät, näin kesäaikaan;) ovat hieman hätäisesti toteutettuja, mutta niissä itää ajatus tulla todeksi. Ehkä se on,  pikkuhiljaa pikaisesti, hyvä kyhätä isompi kokonaisuus. Kunhan materiaalia on tarpeeksi ympärillä, niin sitten se voi saada sen oikean muodon, näin. Näin pitää uskoa, muuten kaikki on turhaa hössötystä.

Kesän kokeiluja

Kovin läheltä tuota pöydän pintaa ei kehtaa esittää. Lasimosaiikit kirmailevat sinne tänne, ei ole armeijan paratirivistöstä mitään tietoa. No, se oli harjoitusta, joten jos vielä teen pöydän pinnan mosaiikista, niin on malttia hieman suunnitella. Noista hapsuista pidän, löysin kirppikseltä ja tosi edullisesti. Syksyllä voin irroittaa ne tuosta pöydänreunasta ja keksiä niille uuden käytön. Tuoli kaipaisi toisen kerroksen maalia ja onhan mulla toinenkin samanmoinen istuin. Väri on aika railakas, mutta sattui kaapissa olemaan vain punaista.

Tuo verho on kuvausrekvisiittaa, kyllähän  sitä voisi  muutenkin pitää kaiteella hieman hempeyttä tuomaan.

  

Onneksi en tuota solmioamppelia täysin valmiiksi tehnyt (oikealla pilkottaa), kun se on alkanut ärsyttämään suunnattomasti. Tällä hetkellä se roikkuu tuolla kuistilla pöydän yläpuolella. 

Näistä hössötyksistä olen ehkä oppinut, että maltti on valttia. No, ne olivat kesään kuuluvia kirmailuja, joita voi kuitenkin hyödyntää jatkossa.

Kravattiamppeli

Tässä olisi yhdenlainen viritelmä kravateista. Ei ole valmis tuotos, nyt noita keskeneräisiä alkaa olla siihen malliin, että jostakin päästä täytyy kohta valmistakin tulla. Amppeli riippuu katosta ja aina ohi kulkiessa tulee vilkaistua, se muhii, se lopullinen idea.

Mikään ei ole viellä peruuttomasti valmista, sillä yritän välttää turhaa purkamista ja uudelleen ompelemista.

Tarkoitus oli, että tämä sijoitettaisiin kuistille sen mosaiikkipöydän kaveriksi, aika näyttää.

Valmista, suunnitteilla, mietinnässä

En tiedä mitä eroa on suunnittelulla ja mietinnällä. Onko suunnittelu astetta pitemmällä, näin oletan.
Nyt on ollut pari päivää niin sateista, että noita ulkojuttuja ei ole oikein haluttanut väkertää. Tänään aurinko näyttäytyi, tuulee (pysyy itikat loitolla) ja on sopivan lämmintä, ei liian tukalaa. Nyt siis sormet syyhyää päästä niidein suunnitelmien kimppuun ja samalla miettiä uusia, siinähän se ero noiden asioiden välillä tuli.

Tuoli riisuttiin kaikesta ylimääräisistä, jäi pelkkä ranka, jota täytyy vielä hieman "puhdistaa".

Nakkasin verkon tuohon päälle, mutta tuskin jää. Jostain pihan kätköistä pitäisi löytyä ruosteista piikkilankaa. Ehkpä siihen tulee sitten jonkin sortin luonnon pehmusteet.

Tuolista paljastuu kuoren alta kaunista ruostetta, mutta siihen menee tietenkin aikaa. Voisikohan tuota prosessia nopeuttaa. Ainakin niistä osista mitkä ovat olleet säiden armoilla, musta kuori oikein kesii pinnalta.
Tätä täytyy tänään hieman kehitellä.

Nämä kivikilluttimet kuuluvat tuohon pihatoteemiin, josta aiemmin postailin. En laita valmiin toteemin kuvaa, sillä se löytyy puutarhablogistani tuossa sivupalkissa.

Naru  kesii hauskasti seitissä, saa nähdä miten kestävää lajia on. Narujen antaessa säille periksi, laitetaan tilalle jotain muuta ja työ saa samalla uutta ilmettä, jatkuva prosessi.

Pienoinen kasa valmista ruostetta. Yksi näistä lähtee tänään toteemin seuraksi, muut ovat mietinnän alla. Tuo pyöreä reikäkupu liittyy viemäriin. Pidän tuosta ja se on minulle oikea aarre, löytyisipä jostain jotain vastaavaa.

Siinäpä sitä olisi pienoista puuhastelua päivien ratoksi ja iltojen iloksi.

Pikaista pihataidetta

Pöytä on tänään saanut muhia rauhassa, välipuuhana nostin ruostuneen pyörätelineen pystyyn. Onhan tuo ollut tuolla pihalla humalan tukena jo pari kesää. Nyt saivat humalat kyytiä ja pyöräteline pääsi uudelle paikalle samalla sai myös uudenlaisen tehtävän. Tämä on nyt sitten sitä omaa ITE-taidetta.

 

Siinä se nyt seisoa jököttää. Hieman sitä jo "vaatetin", mutta uskon että se pikkuhiljaa saa uusia elementtejä, kunhan niitä jostain putkahtaa. Se on nyt vaikkapa toteemi, pyörätelinetoteemi.

Yläosaan pyörittelin narua hämähäkin verkkoa muistuttavaan kuvioon.

Alaosassa roikkuu naruista kivipainot, voisivat hyvällä tuulella vaikka kolkutella rautoja vasten.

Huomenna täytyy sitten jatkaa pöydän parissa ja samalla voi miettiä tuota telinettä, miten se lähtee elämään uusin eväin.

Hiukka rappioromantiikkaa

Niin, voisikohan sitä olla tässä lasimosaiikilla päällystetyssä ruukussa . Ruukku on ollut useat talvet ulkona säiden armoilla ja sen viimeistelykin jäi kesken.

 

Tällä periaatteella on ollut pitkään, pitkään mielessä päällystää kuistin pöytä. Sekin on ollut useat vuodet kuistilla, missä vesi ja lumi ovat sitä koitelleet.

Nyt sitten päätin, että on tullut aika toteuttaa aikomus. 

 

Pöytä oli alunperin vaalea, mutta olen sen jossain vaiheessa maalannut siniseksi, pöytälevyn olen hionut. Ihme ja kumma se oli ihan hyvässä kunnossa, tasokaan ei ollut kupruillut.

Hieman noita värejä mallaillin, pesin pinnan, annoin kuivahtaa ja sitten innolla puuhaan.

Tässä joitakin värejä mitä varastosta löytyy. Täytyy yrittää hillitä, ettei tule liian kirjava 3-4 väriä saa riittää.

Suunnitelmaa ei ole, mutta eiköhän se jonkunlainen ajatus synny tehdessä. En ole kovin tarkka työn suhteen, käden jälki saa näkyä.

Muutaman tunnin kuluttua on yksi nurkka valmiina ja toinen tulollaan. Välillä täytyy tehdä jotain muutakin, kun ei malta istua koko aikaa paikallaan. Suunnitelma on nyt sellainen, että joka nurkkaan tulee samanlainen kuvio ja keskelle sitten jotain...
Liimaan nuo palat tuolla perinteisellä liimalla, varmaan olisi jotain parempaakin kiinnitys systeemiä, mutta on pitänyt aika hyvin tuossa ruukussakin. Palojen väliin jää raot, jotka täytän saumauslaastilla ja sehän sitoo myös paloja paikoilleen.

Aika voimakashan siitä tulee, mutta pidän väreistä, vahvoista sellaisista.