keskiviikkona, marraskuuta 2

Huovutettu sydän

Tuunailin hieman neulahuovutettua sydäntä, jonka joskus "ammoin" olen tikuttanut. Sydän on myös märkähuovutettu, joten on vuosien saatossa säilyttänyt hyvin "kuosinsa"..
Pieni, terävä virkkuukoukku meni hyvin villan läpi, lanka olisi saanut olla kyllä ohuempaa.

Tuo pikkusydän etsi puuhakkaasti paikkaansa. Monessa kohtaan yritti kotiaan pitää, kunnes...



Ikkunassa unisiepparin alla olisi mukava olla, jospa nuo yhdessä kauniit jouluiset unet toisi.
Mutta ei kuitenkaan, ei tämä käy. Nyt on selkä ulospäin, jospa hyvät unet karkoittaa, kumoaa siepparin voiman.



Entäs täällä ulkona, ainakin pyörii kuin väkkärä. Ei hyvä tämäkään, liian tuulista on, ei tarkoitusta lain.



Nyt se löytyi.
Täällä suojassa, kranssin syleilyssä. Selän takana tukeva tuki, ei tuulet pyöritä.
Ottaa vastaan, niin ihmiset kuin joulun.

3 kommenttia:

  1. Todella kaunis sydän, itse en ole huovuttanut, mutta ehkä joskus aloitan, muuta puuhaa on työn lisäksi.kaipaan kommentteja nyt kun oma sydämeni on säröillä luopumisen tuskasta, blogissani uusi postaus.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Pepita ja Sirkkis;)

    Sydän on niin haavoittuvainen, mutta kuitenkin se kestää paljon.

    VastaaPoista