lauantaina, maaliskuuta 26

Kellon uusi kolttu









Vanha herätyskello sai keväisen koltun ylleen. Tästähän tuli kuin aurinkokello, sillä eroituksella ettei mittaa aikaa auringosta eikä kyllä mittaa muutenkaan.
Tuolla pöydällä pyöri yksinäisenä ja hyljättynä, roskiin menoa odotteli. Ajattelin, että teen jonkin pienen välityön, kun mietin teemyssyyn koristeita ja isoäidinneliötkin alkoi tökkiin. Nyt tämä näyttää sellaiselta "vauva" kellolta, joka ei ole vielä löytänyt tehtäväänsä, siis sitä aikaa.

Nyt on iskenyt hirveä hinku virkkata esineille palttoita. Muutama käytöstä poistettu talousesine odottaa uutta tulemistaan.


3 kommenttia:

  1. Kohta taitaa koko koti olla puettuna virkkauksiin!

    VastaaPoista
  2. Kyllä se siltä alkaa vaikuttaan. No, tämä on nyt tätä, huomenna sitten jotain muuta, mutta antaa palaa niin kauan kuin kestää, eikö;)

    VastaaPoista
  3. Kirjauduin sun lukijaksi, kun ihastuin tähän keloonn - ja humoristiseen otteeseesi. Ihanaa!

    VastaaPoista